keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Päivitystä muuten vain

Kuva vuoden 2013 suviseuroista, by me
Täysi-ikäisyys ja vastuuta iski minun elämääni oikein roppakaupalla.

Tulin täysi-ikäiseksi toukokuun lopussa. Äiti teki minulle kakun, jonka päällinen oli pelkkää mustekalakarkkia, antoi lahjaksi 6 New Wave-lautasta ja sain poikaystävältäni Kalevalan Maman Aurore-riipuksen. Sisarukset antoivat yhteislahjaksi Kalevalan Sisar-sormuksen. Mummi lähetti kortin ja rahaa, isä muisti puhelinsoitolla, koska oli työmatkalla.

Sitten saatiin tietoa poikaystävän joukkuehommista. Poikaystäväni (tästä lähtien tutummin vain J) kirjoitti jo ylioppilaaksi ja samalla tuli kirjoitettua sopimus erään seuran kanssa. No, kyseessä oli toisessa kaupungissa oleva joukkue ja hetken pohdittuamme päädyimme siihen, että minä lähtisin mukaan, jos asiat saataisi hoidettua. Ja siitä alkoi paperisota. Yllättävän helposti sainkin siirrettyä koulupaikkani pääkaupunkiseudulle, koska kurssit olivat sujuneet sen verran hyvin ja muutenkin kaikki oli yllättävän mutkatonta. Ylioppilaskirjoitukseni vain tarkistetaan vanhassa koulussani ja sieltä saan lakkini. Ihme sähelystä. Nyt kirjoitan tätä tekstiä muuttolaatikoiden keskellä, J on hakemassa mäkkäristä ruokaa.

Päätimme lähteä sittenkin suviksiin, ihan vain halusin näyttää Pojalle tunnelmaa ja sitä miksi kyseistä tapahtumaa rakastan. Toivon että hän saa tuntea edes pienen siivun siitä tunnelmasta, jota itse koen. Olen aina ennen mennyt perinteisesti suvisvaateostoksille, mutta tänä vuonna ei oikein ole rahallisesti mahdollisuutta, kun rahaa meni vuokran takaukseen ja yleisesti asunnon sisustukseen. Hyvä kämppä me silti saatiin (kiitos J:n joukkueen) ja mä sain J:ltä lupauksen ettei syksyllä mun tarvitse tuskailla rahatilanteen vuoksi koska hän alkaa ansaita leipää tähän talouteen :D Nyt vain täytyy kantaa itsestään vastuu ja tajuta ettei WC-harja tai astianpesuaine tule asunnon kylkiäisinä.

Pakko oli vain tänne jotain päivittää kun uskalsin taas kirjautua sisään. Nyt olisi 54 sähköpostia vastaamatta ja Espanjan peli jännitettävänä :D

lauantai 19. tammikuuta 2013

Onko teillä ideoita?

Olisiko teillä ideoita mistä kirjoittaisin? Haluaisin tehdä jostain sellaisesta jutusta, joka voisi kiinnostaa ihmisiä :)

Haluaisitteko postausta minusta vai siitä miten kaikki meni silloin kun kerroin perheelleni ja kaikille vl-ystävilleni ja muillekin että en ole ensää uskovainen vai jostain ihan turhenpäiväisestä? Kertokaa minulle :)

Mitä minulle oikeasti kuuluu? Hiljaisuuselo ohi

Tää elämä on ollut hullua, niinkin voisin sanoa. On ollut hiljaiseloa blogissa oikeastaan ihan itseni vuoksi. Halusin päivittyä tähän "uuteen" elämään vielä paremmin ja joskus alkoi taas tulla tunne että pitäisi varmaan kirjoittaa teille jotain. Suunnittelin aika paljon mitä kirjoittaisin ja miten. Mitä kertoisin siitä miten minulla menee? Vastaus on että mahtavasti. Äitikin mainitsi pari viikkoa takaisin minulle eräänä aamuna että "Hei kuule, sulla loistaa taas silmät silleen kun joskus ennen vanhaan". En edes ollut ajatellut asiaa, mutta mä taidan oikeasti hehkua tällä hetkellä. Syitä on monia, joista yhden tiedättekin :)

Miksi olen onnellinen?

1. Mä olen vapaa. Mun ei tarvitse enää ajatella elämää samalla tavalla muiden kannalta, miettiä mitä saan ja mitä en saa tehdä. Vaikka mä ennen uskoni kieltämistä, tai mikä se paras ilmaisu olisikaan, kapinoin monia asioita vastaan, mietein miksi ne ovat niin ja näin ja halusin ehdottomasti olla niistä ulkoa, olen tajunnut miten arvokasta joku voi olla jollekin.

Mä olin omalla tavallani katkera, typeräähän se oli, mutta tajusin että vaikka mun lapsuus menikin jonkinmoisessa kuoressa, olen saanut siitä itselleni aivan hirveästi. Mä olen oppinut kohteliaaksi ja osaan kunnioittaa toisia, mä osaan vetää helposti rajani ja omalla tavallani arvostan sitä miten vahva joidenkin usko voi olla. Joskus se menee vain yli, joskus se menee vain sellaiseehen päähän, jota pelkällä uskolla ei voida selittää ja joskus monia asioita voi ymmärtää väärin. On mulle vääryyttäkin tapahtunut, mutta nyt tajuan että eivät ne vanhat muistot mitään harmaata ole. Niihin sisältyy elämäni onnellisimpia hetkiä ja sellaista rauhaa. Nyt vain olen kaikin puolin paljon onnellisempi kuin ennen. Mulla on enemmän kuin olisin koskaan edes jaksanut toivoa.

Ja yksi asia mikä hämmästytti minuakin oli se että viikko "eroamiseni" jälkeen marssin meikkiosastolle ja mietein että nyt kyllä ostan kaiken mitä olen aina halunnut. Mitään kivaa ei löytynyt. Se kielletyn hedelmän maku oli poistunut ja tajusin arvostavani itseäni juuri sellaisena kun olen. Mä en tarvinnut mitään ylimääräistä härpäkettä ja mua suorastaan nauratti. Kaverille sanoin, joka oli mun mukana, että täähän on typerää. Ajattelin että se kaikki kaunistaisi, mutta se kaikki olikin vaan jotain hinkua kiellettyä asiaa kohtaan. Hassua. Nyttemmin olen opetellut käyttämään ripsiväriä silloin kun huvittaa ja kynsilakkoihin olen rakastunut. Niistä saa tehtyä vaikka mitä kivaa!

2. Olen rakastunut. Kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. En voi oikein sanoin kuvailla miltä musta tuntuu aina kun ees ajattelen poikakaveria ja varsinkaan sillon kun nähdään. Ollaan otettu tavaksi käydä yhdessä juoksemassa ja salilla. On kivaa tsepata toista ja mä ainakin kaipaan niin kamalasti tsemppiä, että mun treenauksesta ei varmaan muuten (vielä ainakaan) tulis mitään :D

Parasta kaikessa oli kuitenkin se miten perhe otti pojan vastaan. Äiti vallan ihastui ja sanoi minulle että poika oli parasta mitä toiselta puolelta olen voinut saada, harmi että ei ole uskovainen. Se oli kuitenkin niin kauniisti sanottu ja tiedän että kaikki pitää pojasta oikeasti, en voinut edes ajatella negatiivisesti tuon kommentin jälkeen. Muutenkin tuntuu että välit äidin kanssa on parantunut tosi paljon. Olen voinut puhua avoimesti (melkein) kaikesta. Pari tabua kuitenkin on, nimittäin pussailu ja seksi. Sen tosin ymmärrän.

Onnettomia asioita

On täällä asioita jotka tekevät minut onnettomaksi ja nämä asiat ovat seurausta uskoni kieltämisestä. On ihmisiä jotka ovat jättäneet minut pois kokonaan elämästään ja pari ihan hyvää kaveria toivoi että en enää tulisi viettämään iltaa heidän aknssaan, koska puheenaiheita voisi olla hieman hankala keksiä. Se satutti mua tosissaan, mutta olen ajatellut että jos tämä asia saa toiset ihmiset pudottamaan minut elämästään, en minä heille kovin tärkeä ole koskaan ollutkaan. Olen tajunnut nyt vasta ketkä oikeasti ovat niitä ystäviä ja ketkä eivät taas ole.

Myönnän ikävöiväni niitä, jotka katkaisivat yhteydenpitonsa. Kummitätini teki sen hyvinkin selväksi, toivoessaan että hänen ei tarvitsisi enää soitella mitä minulle kuuluu, koska tietää vastauksen varsin hyvin. Minä en pääse taivaaseen ja taivaassa ei muistella tai murehdita niitä, jotka eivät sinne päässeet. Kummitätini teki törkeästi, samoin koko hänen perheensä ja etenkin hänen aviomiehensä, joka kysyi äidiltä miten meidän perheessä lapsia oikein kasvatetaan, jos yksi kieltää uskonsa. Kummitätini tuntui ennen niin läheiseltä ja ihanalta ihmiseltä, mutta kuva on nyt sirpaleina lattialla. Jos hän ei halua minua enää elämäänsä, minä hyväksyn sen vaikka se satuttaakin.

Koetan jatkaa blogia, vaikka olen hirveän huono pitäjä. En vain saa aina jaksetuksi itseäni tänne Bloggeriin kirjoittamaan, vaikka tämä on oikeasti todella kivaa. Kiitos edellsien postauksen ihanista kommenteista ja kaikista niistä sähköposteista, joita olette minulle lähettäneet! :) Kiitos teille kaikesta <3

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Se on ohi

Ei mitään muuta sanottavaa, kun että mä tein sen. Mun sydämeltä siirtyi tonneja pois ja tuntuu kuin leijailisin jossain pilvissä.

Voiko ihanampaa oloa enää olla?

maanantai 22. lokakuuta 2012

I'm done believing you


Tällä postauksella ei tule olemaan mitään punaista lankaa, ei tarvitsekaan.

Listen to the song here in my heart
A melody I start but can't complete
Listen to the sound from deep within
It's only beginning to find release

Minusta on oikeasti kauhea ajatus että mennään 18-vuotiaina naimisiin, koska on olemassa yksi iso tabu nimeltä SEKSI. Oma siskoni meni naimisiin vähän jälkeen kun täytti 18 ja minä oikeasti ihmettelin asiaa. Siskoni on nyt 23 ja neljän lapsen äiti. Väsynyt, mutta ei mitenkään onneton – päinvastoin. Tiedän kuitenkin että unelma lakimieskoulutuksesta kympin ja viiden L:n kirjoittajalta valui sormien välistä, koska hänen täytyi alkaa hoitaa perhettä alle kaksikymppisenä. Itse en halua uhrata omia unelmiani liian aikaisen avioliiton takia. En halua uhrata nuoruuttani lapsiin, tahdon lapset vasta myöhemmin.

Oh, the time has come for my dreams to be heard
They will not be pushed aside and turned
Into your own all 'cause you won't
Listen

Tällä postauksella ei tule olemaan mitään punaista lankaa, ei tarvitsekaan. Olin lauantaina Pojan kanssa kaupungilla ja menimme erään kaupan meikkiosastolle, josta myös hajuvedet löytyvät. Jotain tuli puheeksi meikistä ja kaikesta. Kun hän kysyi tunnenko tarvetta tuoda itseäni esille meikin avulla ja vastasin myöntävästi. Poika ihmetteli miksi sitten en tee niin, miksi en sitten käytä? Hänen mielestään en tarvitse, mutta jos se tuntuu itsestäni paremmalta, miksi en käytä. Selittäessäni kuinka asia ei ole kovin yksinkertainen, koska perheeni ei hyväksy, Poika totesi että tulee ravistelemaan kaikki hereille ”Hei, tämä on teidän tyttärenne, ei se, jonka te haluatte hänen olevan.” Miten osuvat nuo sanat olivatkaan?

You should have listened, there is someone here inside
Someone I thought had died so long ago
Oh, I'm screaming out and my dreams'll be heard
They will not be pushed aside on words
Into your own all 'cause you won't
Listen

Oikeastaan olen oikeasti elänyt elämää, joka minulle on haluttu rakentaa. Minulle on haluttu näyttää miten täytyy uskoa, ei ole mitään muuta mahdollisuutta selviytyä täällä. Kaikki muu on väärin. Kaikki muu on pahaa. Hei c’mon ihmiset! Täällä on maailma ympärillä, ympäri monia uskontoja, uskomuksia ja mitä lie, mutta tiedetään että tämä meidän oma on se oikea. Ja kun kysyy miksi, kyseessä on kyseenalaistamista, jota ei saa tehdä, koska se kertoo väärästä ajattelusta…
Listen, I am alone at a crossroads
I'm not at home in my own home
And I've tried and tried to say what's on mind
You should have known

Kuuntelin juuri Beyoncéa ja mietin kuinka osuvat Listenin sanat ovatkaan. Kuin voittolaulu onnistumiselle, minkä minä haluan kokea. Jotain mitä tahdon sanoa juuri nyt niille kaikille ärsyttäville harmaahiuksisille juoruämmille ja mulkoilijaukoille, jotka keskustelevat keskenään siitä millainen olen. Jo koko maailmalle...

Oh, now I'm done believing you
You don't know what I'm feeling
I'm more than what you made of me
I followed the voice you gave to me
But now I've gotta find my own

Olen saanut aivan hirveästi sähköpostia teiltä että en edes osaa käsitellä sitä kunnolla, miten monia tsemppaus ja ohjeviestejä voi tämän kautta saada. Ne saavat minut hymyilemään, ajattelemaan ja rohkaistumaan. Monessa on ollut ohje, että ota vain asia puheeksi, vaikka se ehkä pelottaakin. Ja jos jatkan jahkailua, voin tuntea oloni pettyneeksi, jos menetän viestejä. Lähettäkää viestejänne, kertokaa mielipiteitänne, kysykää mitä tahdotte. Ne oikeasti auttavat. En olisi ikinä uskonut sitä. <3 

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tähän väliin

WOW! Aivan aluksi mä kerron miten mun suu loksahti auki kun avasin tänään Bloggerin. 24 seuraaja ja yli 1880 katselu kertaa!! WHAAT? Tätä blogia on katottu yli 200 kertaa viimeisen käyntini jälkeen, joka tuntuu musta ihan hullulta. Lisäks se saa mun sykkeen nousemaan, koska tulee mieleen että ihmiset on kiinnostuneita siitä mitä mä sanon ja ne haluaa tukea mua tässä "projektissa". Kiitos teille! Kiitos, kiitos, kiitos miljoonasti!

Mun on pakko muistuttaa että mä tapaan kertoa monista asioista tosi kärjistyneesti, koska mielentilani on aika "herkkä" tällä hetkellä. Tämän vuoksi otan asiat vastaan / ymmärrän ne aika kärkkäästi. Mielestäni en silti liioittele asioista joita kerron.

Olen maninnut täällä ainakin kerran häpeän, jota sain kokea n. poli vuotta sitten seuroissa, kun puhuja manitsi minut puheessaan. Ei sanonut nimeä, mutta kaikki tiesivät kenestä puhuttiin. Kokemus louukasi minua syvästi ja jätti tietynlaisen jäljen. Olen hirveän herkkä puolustamaan itseäni ja tämä tilanne syvensi tätä vielä enemmän. Jos todella mietin tätä, en ole velvollinen selittämään kenellekään tekemisiäni tai minun ei tarvitse hyväksyä sitä että tekemisiäni arvostellaan. Olen itkenyt itseni monesti uneen, tuon puheen vuoksi. Minua pelotti olla ja mennä minne vain, joissa saatoin nähdä tuttuja. Kylmä hiki nousi pintaan useasti ja syke nousi. Tuntui kuin katseet olisivat olleet outoja ja tiedän sen että monet nuoretkin puhuivat minusta. Minusta "tiedettiin" kaikenmoista. Se loukkasi.

Mitä olen sitten oppinut meillä ja seuroissa? Pitäisi valmistautua siihen että jos menee naimisiin, pitää ottaa vastaan ne 15 lasta tai on huono, syntinen. Joskus satuin mainitsemaan siitä että haluaisin vain yhden lapsen, enintään kaksi.
"No jos sinulle tulee kahdeksan, niin oletko onneton?" No kun hitto vie minulle ei tule kahdeksaa lasta. Voin siihen itse vaikuttaa. Olen sitä mieltä että sillä on tarkoitus että on olemassa ehkäisykeinoja. Ehkä Jumala on antanut meille käsiin avaimen, jonka avulla voitaisiin estää maapallon liikakansoittumista. Näin minä haluan ainakin uskoa.

Mainitsin ensimmäisessä postauksessani että perheessäni ei olla niin tarkkoja. Olen kuitenkin huomannut että kyllä vain ollaankin. Monet asiat ovat muuttuneet viime aikoina. Ehkä sen myötä kun olen kasvanut. Kyllä vain ne epäuskoiset pojat alkavat vain katsella. Syntiä ne vain viljelevät. Excuse moi? Tämä minun Poikani on ehkä perheeni silmissä epäuskoinen ja syntinen, kuten me kaikki, mutta minä näen hänessä niin paljon hyvää. Miinus tulee ehkä musiikkimausta. Kuka voi oikeasti kuunnella heavya ja sanoa tosissaan pitävänsä siitä?

Sitä jauhetaan seuroissa joka ikinen sunnuntai "olemme kaikki syntisiä." Silti minusta tuntuu että jotkut uskovaiset ovat olevinaan parempia kuin muut. Tässä paino sanalla jotkut. Monet ovat ihania ihmisiä, avoimia ja niin päin pois. Minä en ole kuitenkaan täällä kotona.

Olen monesti miettinyt että  miltä elämäni näyttää vuoden kuluttua. Olen miettinyt myös sitä että milloinkahan minun kannattaisi muuttaa pois kotoa. Tuleeko elämäni vaikeaksi, kun olen "erilainen" kuin muut? Ja löysin muuten kolme vanhaa päiväkirjaani. Jokaisessa oli uudenvuodenlupauksena että uskallan sanoa että en ole enää uskomassa. Mikähän on ensivuoden lupaukseni? Onko se vaihtunut, vai jatkanko perinteisellä linjalla? :D

Haluan kertoa teille kaikille että tunnen itseni aika pitkästä aikaa onnelliseksi ja odottavaiseksi kaiken tän hullunmyllyn keskellä. Jotenkin tulevaisuus alkaa kirkastua tosi paljon ja oon tosi toiveikas monien asioiden suhteen. <3

perjantai 12. lokakuuta 2012

Blogilistalla

Mä nyt lisäsin tän blogilistalle, koska sitä toivottiin :) Tästä blogilistaan.

 Lisään tuonne sivuun linkin blogilistaan, jahka jaksan :D